Karan Reboundeja #5

MIKSI EN TULLUT AAMUJÄILLE?

 

Jos olet ihmetellyt, miksi en tullut aamujäälle, se johtuu kiireistäni.

 

Näin aamu menee:

 

Nousin ennen kuutta, että ehdin lukea lehden. Pakkasin ensin kuitenkin alusalun, puhtaat kalsarit ja pyyhkeen muovikassiin ja vein sen ulko-oven väliin odottamaan lähtöä. Ottaessani lehteä ovelta huomasin eilistä postia eteisen pöydällä. Päätin selata postin läpi ennen kuin luen lehden. Tarkistin myös puhelimen vieressä olevat postitettavat kortit. Laitoin lehden eteisen pöydälle ja rypistin mainospostin roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomasin roskakorin olevan niin täynnä, ettei sinne mahdu mitään.

 

Niinpä päätin laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin, mutta sitten tajusinkin, että voisin jäältä palatessa viedä kortit postiin. Minun täytyy vain laittaa kortteihin ensin postimerkit ja ottaa ne mukaan.

 

Otin postimerkkikuoren esiin ja huomasin, että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on työhuoneen pöytälaatikossa, joten lähdin kohti työpöytääni. Sen päällä huomasin oluttölkin, jota olin ollut illalla juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi olutta pitkin pöytää, siirsin sitä hieman syrjään.

 

Tunsin heti, että olut on jo lämmennyt ja päätin viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomasin ikkunalaudalle jääneen puhtaan kalsaripinon, jota olin etsinyt edellisenä päivänä. Laskin oluen ikkunalaudalle ja löysin samalla vierestä lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelin, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen, kun olen vienyt kalsarit kaappiin.

 

Laskin lasit takaisin ikkunalaudalle ja menin viemään kalsareita, kun siinä samassa näin TVn kaukosäätimen olohuoneen sohvalla. Joku oli jättänyt sen sinne. Tajusin, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on olohuoneen sohvalla, joten päätin viedä sen oikealle paikalleen, kunhan vain ensin olen vienyt kalsarit.

 

Ottaessani kaukosäädintä käteeni kalsaripino putosi. Joten laitoin kaukosäätimen takaisin sohvalle ja ryhdyin viikkaamaan kalsareita lattialta. Saatuani pinon uudestaan syliini ja ollessani matkalla vaatekaapille, muistin, että minun piti tänään soittaa geriatrille. Koska lääkäriaika on tarkka, asia on hoidettava heti. Laskin kalsaripinon sängylle,  ja menin hakemaan muistilappua ja kynää eteisen pöytälaatikosta, löysin päivän lehden. Sen etusivulla näytti olevan iso juttu Rantaväylän tunnelista. Otin lehden ja luin jutun saman tien. Harmitti, kun tunneli näyttää kaatuvan. Paitsi että menetetään taas kerran myönnetyt valtionavut, en ole nähnyt missään puhuttavan maan pinnalla käyvien autojen saastepäästöistä. Päätin googlettaa uutiset asiasta. En löytänyt saastenäkökulmaa mistään, eikä myöskään puhuttu ilman puhdistamisesta tunnelissa. Vein lehden keittiön pöydälle ja  yritin muistaa mitä olin tekemässä.

 

Silloin näen mikroaaltouunin näytön. Sen kello on jo yli puoli kahdeksan. Kortteja ei ole postitettu, kalsaripino on sängyllä, lämmin olut on siirtynyt ikkunalaudalle, lääkärimuistilappu on kirjoittamatta, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut kiekkoalusasuni ja pyyhkeen.

 

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänä aamuna, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko aamun ja olen todella väsynyt. Enkä edes muista, että on keskiviikko ja aamujäät.Tosin en olisi millään tässä kiireessä jäälle ehtinytkään.

 

Ymmärrän, että tällainen jatkuva kiire ja  väsymys pitkän päälle kuormittaa kroppaa ja aion hankkia apua. Onko teillä samanlaisia tuntemuksia? Ehkä minulla saattaa olla ITTVH – Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö. Täytyy varata aika jollekin lääkärille. Ensin kuitenkin kirjoitan kokemuksistani ja lähetän sen Haukkojen internetsivulle….